Mutinaa
Tulin tänne sitten kitiseen kun mikään muu ei auta. Neulominen on hieman tökkinyt viime aikoina, vaikka en yhtään haluaisi sen tökkivän. Mulla tuntuu olevan joku ongelma neulomisen kanssa silloin kun neulon jotain ihan omasta päästä. Tosi helposti tulee hetkiä, jolloin täytyy miettiä hieman ennen kuin jatkaa neulomista ja kun ei vaan jaksa miettiä, niin neule jää helposti nurkkiin pyörimään eikä sitä jaksa jatkaa pitkään aikaan, kun missään ei lue miten tulisi jatkaa. Tai sitten ahdistaa se, että neule tuntuu liian pieneltä tai isolta ja ei jaksaisi purkaakaan, mutta ei tee mieli myöskään jatkaa.
Tätä ongelmaa on esiintynyt viime aikoina parin keskeneräisen neuleen kanssa. Ylempi on ollut hieman yli viikon pois käsistä, kun en jaksa miettiä miten jatkaisin, ja alempi alpakkatakki jo kuukauden, kun en ole osannut päättää että tuleeko neuleesta liian iso ja pitäisikö alku purkaa vai ei, hmph. Turhauttavaa!
Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia itsenne kanssa varsinkin sillon kun suunnittelette itse jotain neuletta vai olenko ainoa? Jostain täytyisi vain kaivaa innostus, että jaksaisi jatkaa loppuun nuo neuleet!
Jos joku on ihmetelly mitä tälle maaliskuussa esitellylle neuleen alulle on tapahtunut niin se valmistui ainakin melkein, mutta on nyt melkein purettu, sillä lanka loppui kesken. No tilasin lisää, mutta tilaamani lanka olikin sitten ihan eriväristä. Eli jos teet joskus Forecastin kannattaa ehdottomasti varata lankaa enemmän kuin mitä ohjeessa sanotaan. Ainakin jos ei halua ihan napapaitaa. Noh, ehkä tästäkin vielä joskus jotain tulee, vaikka sellainen lyhythihainen neule, joita on paljon näkynyt muissa blogeissa viime aikoina. Mutta vielä se on ainakin jonkin aikaa korin pohjalla muhimassa.
Kaksi uutta rintaneulaa on päässyt koristamaan kokoelmaani. Neidon kuvalla varustettu löytyi Nappi-Kikasta ja ostin sen yksien vuosijuhlien ajaksi koristamaan pukuani, mutta tulee sille varmasti vastaisuudessakin käyttöä. Sinkkuelämää-leffaa odotellessa Carrie-kukkanen tarttui mukaan Euromarketista:)
Ensi kerralla toivottavasti ainakin yksi valmis neule.. tai ainakin joku ompelus!
Tätä ongelmaa on esiintynyt viime aikoina parin keskeneräisen neuleen kanssa. Ylempi on ollut hieman yli viikon pois käsistä, kun en jaksa miettiä miten jatkaisin, ja alempi alpakkatakki jo kuukauden, kun en ole osannut päättää että tuleeko neuleesta liian iso ja pitäisikö alku purkaa vai ei, hmph. Turhauttavaa!
Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia itsenne kanssa varsinkin sillon kun suunnittelette itse jotain neuletta vai olenko ainoa? Jostain täytyisi vain kaivaa innostus, että jaksaisi jatkaa loppuun nuo neuleet!Jos joku on ihmetelly mitä tälle maaliskuussa esitellylle neuleen alulle on tapahtunut niin se valmistui ainakin melkein, mutta on nyt melkein purettu, sillä lanka loppui kesken. No tilasin lisää, mutta tilaamani lanka olikin sitten ihan eriväristä. Eli jos teet joskus Forecastin kannattaa ehdottomasti varata lankaa enemmän kuin mitä ohjeessa sanotaan. Ainakin jos ei halua ihan napapaitaa. Noh, ehkä tästäkin vielä joskus jotain tulee, vaikka sellainen lyhythihainen neule, joita on paljon näkynyt muissa blogeissa viime aikoina. Mutta vielä se on ainakin jonkin aikaa korin pohjalla muhimassa.
Kaksi uutta rintaneulaa on päässyt koristamaan kokoelmaani. Neidon kuvalla varustettu löytyi Nappi-Kikasta ja ostin sen yksien vuosijuhlien ajaksi koristamaan pukuani, mutta tulee sille varmasti vastaisuudessakin käyttöä. Sinkkuelämää-leffaa odotellessa Carrie-kukkanen tarttui mukaan Euromarketista:)
Ensi kerralla toivottavasti ainakin yksi valmis neule.. tai ainakin joku ompelus!
posted by neja at 20:44
16 Comments:
Aivan syötävän makoisilta näyttää nuo tulossa olevat neuleet!
Kyllä usein on niin väsynyt, ettei jaksa alkaa mittailemaan ja laskemaan, saati miettimään yhtään mitään. Mutta sitä varten pitää olla aina vähintäänkin kaksi aivotonta helppoa neuletta meneillään, jotta voi turvautua niihin. Tai edes helpot sukat.
Kyllä tuollaisia hetkiä tulee mullekin. Pipo ja huivi olisivat tuolla odottamassa että joku laskisi niihin kerroksia ja kuvioita. Ei ole matikkahommat kiinnostaneet.
Palmikkoneule näyttää todella herkulliselta!
Minulla on ihan sama juttu, mitä enemmän pitää ennakoida ja laskeskella, sitä nihkeämmin neule sujuu. Joskus tulee jopa neulottua liian pitkälle ihan vaan siksi etten jaksa laskea rivejä tai mittailla. Ja purkaminen onkin sitä vihonviimeistä...
Ja nyt kun tässä elämänvaiheessa on tosi vähän siihen neulomiseenkin, pitäis olla aivotonta neulottavaa jota voi tikutella heti kun sen ehtii hetkeksi ottaa käsiinsä.
Kivan näköisiä neuleitahan Sulla on tulossa:)
Tuo on niin tuttua. Joskus sen pähkäämisen jaksaa joskus taas ei jaksa yhtään laskea (tai edes tajua mitä laskea) että miten edetä vaiko peräti pakittaa=purkaa. Mutta joskus on kiva vaan irrotella ja keksiä neuletta samalla kun neuloo. Sillä neulehan se vaan on, ei mitään sen vakavampaa. :)
Palmikko näyttä tosi herkulliselta!
Mulla on usein toisin päin. Jos ohjeessa on kohta, jota ei tajua (tai jopa virhe jota ei jaksa miettiä kuinka korjaus olisi) tulee ähky ja kiinnostus lopahtaa samantien. Omissa suunnitelmissa taas kiinnostus ei pääse loppumaan, kun sitä voi soveltaa, soveltaa ja soveltaa loputtomiin!
Palmikkoneule on minustakin tosi upee.
Apua, noi on ihan huikaisevan hienoja neuleita! En malttais odottaa, että ne valmistuu:) Ite teen päästäni vain melko yksinkertaisia neuleita, jolloin ne harvoin jäävät marinoitumaan. Tuo naisenkuvarintaneula on upea myös!
Mä neulon melkein aina kaiken ohjeista, olen vain sellainen että pidän siitä enemmän. Pipoja ja lapasia teen ilmankin, ja silloin en millään meinaa jaksaa räknätä ja tehdä mallitilkkua (ja sitten joudun purkamaan..)
Mutta sen mä oon viime aikoina tajunnut, että neulon itse prosessin takia, en vain saadakseni valmista aikaan: tätä yritän itselleni toitottaa jotta purkaminen ei aina niin haittaisi, onhan neulominen kivaa itsessäänkin.
Jos rupeisin neulomaan omasta päästäni jotain isompaa, käyttäisin varmaan yhden pidemmän session suunnitteluun luodakseni jonkinlaisen "ohjeen" jota seuraisin, ja antaisin sit vaan mennä.. välillä sovitellen.. ja purkaenkin, varmaan :).
Kärsit neuleblääh-syndroomasta, joka ilmenee usein kun
a)auringonvalo ja
b)lämpö ja
c)rajattomat mahdollisuudet
lissäntyvät.
Ilmiö on ohimenevä, mutta harmillinen. Usein sen selättämisessä auttaa jonkun täysin aivottoman ja idioottivarman yhdenillan pikkutekeleen tekeminen, sen jälkeen usko ja halu haastautua palaa! Ja syksyllä viimeistään puikot sauhuavat innosta :)
Tsemppiä! Kivan näköisiä projekteja tulossa.
Kiitos kaikille kommenteista. Nämä kyllä piristivät ja yritän saada tsempattua itseni neuleiden ääreen!
ihanan näköinen tuo alpakka takki.....laitaa ohje talteen....
thamara
Joo se on hankalaa, mulle riittää jo se, että täytyy miettiä, onko valmiiks suunniteltu neule oikeen kokonen. Ja kaikki kunnia tosiaan Stephanie Japelille, se suunnittelee kivoja neuleita, mutta ne on järjestään napapaitoja! Sinsessapaitaani pidensin noin 4 sentillä ja ois saanu ainaki 6 sentillä vielä pidentää.
Mutta siis rohkeutta, noista tulee molemmista huippuhienot! :)
Just tuollaista se on noiden omien isompien suunnitelmien kanssa. Minulla on vaiheessa Samos-jakku...
Itsesuunnitelluista neuleista puheen ollen... mun syyskuussa aloittamani kirjoneulevillapaita on ollut samassa, hieman laskemista vaaativassa vaiheessa ehkä öö... kolme kuukautta? Voisihan sen joskus tehdä loppuun, mutta kun jos se ei olekaan ihan sopiva tai jotain muuta kurjaa (ja pitäisi sitä steekingiäkin kokeilla tuossa paidassa, ei iik.)
Voi, tökkiihän sitä joskus, mutta kauniita ovat kyllä niin nuo neuleet kuin rintakorutkin! Aika aikaansa kutakin...
Lähetä kommentti
<< Home