Omin kätösin syntyneet lahjat
Blogikoiran uudet vaatteet
Koiruus oli sitä mieltä, että nyt tarvitaan uusi puku talveksi. Pakkasilla käytetty, edesmenneen "isoveljen" (mäyräkoiraherra Pepin) vanha toppatakki on kuulemma oikea häpeäkaapu, kun on ihan tyttöjen värinenkin (violetti siis). Samaa mieltä oli myös Pepi vielä eläessään, ei millään suostunut pukemaan sitä päälleen. Joten eikun äipälle hommaksi uuden toppatakin ompelu.Takki on testattu jo näillä helteillä ja tuntuisi toimivan:) Selvästi reippaammin kuljetaan tämän puvun kanssa kuin edellisen ja kovin montaa kertaa ei tarvi lenkin alussa enää kieriskellä lumessa kun puku kutittaa tai jotain(?) (onkohan tuttua myös muille koiranomistajille?)Valmiiseen ohjeeseen tein vain hieman muokkauksia. Mäyräkoiran pötkylän selän takia joutui yllättäen selkää hieman pidentämään, sillä muuten olisi jäänyt vajaaksi. Takin kankaat ja muut tilpehöörit ei paljon maksaneet, mutta kummitusheijastimiin varattu kangaspalanen maksoi ehkä yhtä paljon kuin koko muu puku yhteensä. Kummitus on jäljennetty puoliskon heijastimesta, koska Elmeri halusi välttämättä samanlaiset kummitukset omaan pukuunsa;) Malli: Koiran viitta, SK 11-12/2006Kankaat: Vihreä ulkoilu-/laavukangas, musta fleece sekä heijastavaa korjauspaikkaaNäillä ompelutaidoilla amatöörin kädenjälki kyllä näkyy, mutta Elmeri on vain iloinen kun ei enää palele ja on poikien värinen takki;)
Rintaneulani
Tykkään hirmuisesti rintaneuloista. Parhaita ovat "värittömät" ja vaaleat, koska ne käyvät kaikkien vaatteiden ja asusteiden kanssa yhteen. Rintaneulakokoelmani on harmillisen pieni. Lempparini on ehdottomasti ollut jo pitkään vasemmassa yläkulmassa oleva neula, jonka sain joskus muinoin Trendin tilaajalahjana. Se on tainnut vilahtaakin ihan liian monta kertaa tässäkin blogissa;) Rintaneuloja on jostain syystä harmillisen vähän saatavana ja jos todella nätti koru sattuu eteen, se on pakko ostaa.
Kuten kävi tämän Villiinasta löytyneen korun kanssa. Kallis se oli, mutta pakko oli saada. Rintaneula pääsi koristamaan uusinta kimallepipoa, jossa ei ole tällä kertaa muuta kimalletta.Malli: Oma kimallepipo
Lanka: Sandnes Alfa
Puikot: 5 mm
Kulutus: n. 75 g
Kiitos kaikille edellisen postauksen boleroa kommentoneille. Itsekin olen ollut mahdottoman tykästynyt siihen. Siitä tuli just sellainen kuin suunnitelmissa oli:)
Ravelryyn ehdin tutustua viikonlopun aikana ja lisäillä melkein kaikki projektit, jotka olen täällä blogissakin esitellyt. Projektien lisäksi lisäsin hyllystä löytyvät neuleopukset sekä villiinnyin lisäämään itselleni ison läjän kavereita, uups:|. Muuten Ravelry on vielä ihan mysteeri, sillä noihin edellisiin meni jo mooonta tuntia. En ees uskaltanut laskea:)
Mustaa
Maa on lähes musta ja niin on myös viimeisimmät valmistuneet työt. Tänään paistoi aurinko, vaikka ei korkealle jaksanut noustakaan, joten vihdoin sai vallinneen pimeyden keskellä muutaman kuvan otettua.Usein olen kaivannut mustaa boleroa talven juhliin lämmikkeeksi ja vihdoin sen sain aikaiseksi. Ohje boleroon löytyy vanhasta Modasta, jossa lankana on käytetty Alfaa. Halusin bolerosta kuitenkin hieman ohkasemman version, joten käytin Kitten mohairia ja laskin ohjeen mittojen mukaan uudet silmukkamäärät. Sopiva ja todella kiva bolerosta onneksi tuli:)Malli: Lyhyt pitsijakku, Moda 5/2005Lanka: Kitten mohair, mustaPuikot: 3,5 mmPitkään kaapissa käyttämättömänä venynyt kirpparilta löytynyt musta peruspaita sai piristykseksi mustan yo-yo:n. Nyt sitä tulee jopa ehkä käytettyä, kun ei ole enää niin tylsä:) Ravelryyn olen päässyt mukaan jo kuukausi sitten, mutta koska on ollut kiirusta en ole uskaltanut sivuihin tarkemmin tutustua. Sellaista olen nimittäin kuullut, että siellä vierähtää helposti tunti jos toinenkin:D Jospa joululomalla on aikaa tutkiskella tarkemmin. Ravelrystäkin minut löytää nimellä Neja.
Valoa talveen
Talvella on parasta kun saa viritellä kauniita kynttilöitä ja jouluvaloja mielin määrin:) Kynttilät saa mielestäni esiintyä vaikka kaikissa sateenkaaren väreissä, mutta sähkövalojen on oltava ehdottomasti kirkkaat. Pelottavimpia ovat moniväriset, vilkkuvat viritykset.
Onnea 90-vuotiaalle Suomelle:D Ilta nyhjötetään sohvan nurkassa linnan juhlien pukuja arvostellen ja herkkuja syöden. Ulos vesisateeseen ei vahingossakaan eksytä:)